Yleisötyötä toteutetaan yleisimmin erillisissä työpajoissa ennen konserttia tai konsertin jälkeen, mutta ei juurikaan osana konserttia, konsertissa. Jatkotutkintokonserteissani yleisötyö toteutuu saumattomana osana konserttia. Konserttiyleisö kutsutaan mukaan toteuttamaan yhteistä taidetta. Muusikko, musiikkikasvattaja ja musiikintutkija Christopher Smallin (1998) kehittämä musikointi -käsite (englanniksi ”musicking”), jossa kaikenlainen musiikillinen toiminta säveltämisestä esittämiseen ja myös musiikin kuunteluun sekä niiden taustalla oleviin prosesseihin, nähdään ihmisten musikointina; Musiikin säveltäminen, harjoittelu, esittäminen, esiintyjien ja esiintymistilan valinta, musiikin tuottamiseen liittyvät tekijät, yleisön toiminta kuunnellen ja osallistuen ja jopa musiikinhistoria ovat musikointia. (Small, 1998, 4–11).

Musikointi tarjoaa tutkimukselleni mahdollisuuden tarkastella ja kuvata kaikkea musiikin tekemiseen liittyvää toimintaa, jossa korostuu ihmisten tekeminen, ei musikoinnin tuloksena syntynyt objekti, musiikki itse. Musikoinnin merkitys nähdään ensisijaisesti sosiaalisena ja yhteisöllisenä, ei niinkään yksilöllisenä. Small määrittelee musikoinnin näin:

”Tehdä musiikkia (to music) on osallistumista musiikkiesitykseen missä tahansa ominaisuudessa, joko esiintymällä, kuuntelemalla, harjoittelemalla, tuottamalla materiaalia esitykseen (niin sanotusti säveltämällä) tai tanssimalla. Voimme jopa laajentaa konseptin merkityksen koskemaan sitä henkilöä, joka tarkastaa liput ovella, tai niitä vantteria miehiä, jotka siirtävät pianoa ja rumpuja, tai roudareita, jotka asettavat instrumentit ja suorittavat soundcheckin, tai siivoojia, jotka siivoavat kaikkien muiden lähdettyä. Nämä kaikki henkilöt ottavat osaa siihen tilaisuuteen, jota kutsumme musiikkiesitykseksi.” (Small, 1998, 9, suomennos Melik Turunen 2022, 8.)

Tutustuin ensimmäisen kerran musikonti -sanaan Juha Ojalan kirjoittamassa Keski-Helsingin musiikkiopiston Trioli-lehden artikkelissa “Uudet oppimistaidot ja musiikki” (Ojala, 2016, 26–27). Musikointi-sana ei ole kuitenkaan vakiinnuttanut paikkaa suomenkielisissä teksteissä, vaikka englanninkielistä musicking-sanaa

käytetään jo yleisesti alan kirjallisuudessa. Itse luulin sen olevan kirjoitusvirheen. Kunnia käännöksestä kuuluu musiikkitieteen dosentti Erkki Pekkilälle.

Viitattu: Ojala, J. 2016. Uudet oppimistaidot ja musiikki. Trioli-lehti 2016, 26–27. https://www.khmusiikki.fi/wpcontent/uploads/2021/01/trioli2016_72dpi.pdf

Small, C. (1998). Musicking: The Meanings of Performing and Listening. Connecticut: Wesleyan University Press.

Turunen, M. 2022. Telemaattisen esiintymisen historia ja sen tarjoamat mahdollisuudet musiikin tekemiselle. Kandidaatintutkielma, Musiikkitiede. Jyväskylä. Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos Jyväskylän yliopisto.