Kuva: Juan Aurelio Carillo Rios opettaa wirrarikankielisiä sanoja, joista toisen jatkotutkintokonsertin Sanojen maisema -sanataideteos sai alkunsa Palaamisa näyttelyssä Kuvataideakatemian Kuva/Tila galleriassa joulukuussa 2024.

Pohdintojani valmistautuessani 2. jatkotutkintokonserttiin, joka toteutettiin Palaamisia alkuperäiskansanäyttelyssä

En tutkimuksessani tutki näyttelyssä esillä olevia kulttuureita vaan asetan oman taiteentekemisen praktiikkani kohtaamisen ja vuorovaikutuksen näkökulmaan. Konserttia suunnitellessa eettiset kysymykset nousevat tarkastelun keskiöön: miten voidaan toteuttaa eettistä ja kunnioittavaa taidetta ollessamme sellaisten ihmisten ja heidän taiteensa äärellä, joka on meille vieras ja johon meillä ei ole kulttuurista yhteyttä? Olen nimennyt tulevan konserttini “Näen sinut, näen itseni – kohtaamisia taiteessa”, koska ajattelen, että kohdatessani toisen, opin aina uutta myös itsestäni. Tämä auttaa minua myötäelämään ja olemaan parempi minä. Uskon, että olemassaoloni tarkoitus on olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Kun näen sinut ja katseemme kohtaavat, olen yhteydessä sinuun – ja samalla toteutan elämäni syvimmän tarkoituksen. Kulttuurien yhdessäolo ja kohtaaminen ovat tärkeää tällä maapallolla. Meidän on tärkeää olla toisiamme kunnioittavassa vuorovaikutuksessa, oppia toisiltamme ja luoda uusia tapoja ymmärtää toisiamme.

Ymmärrän eettisen toiminnan tarkastelun liittyvän tutkimuksessani moniin eettisiin teemoihin, muihinkin kuin tutkijan eettiseen toimintaan liittyvään aineistonhallintaan ja suostumuksiin sekä kirjallisten lähteiden lainaamiseen ja niihin viittaamiseen. Taiteen tekijän on tärkeää ottaa huomioon erilaiset toimintaympäristöt ja niiden vaikutukset eettiseen arviointiin. Ennalta tehty eettinen arviointi on olennainen osa tehokasta yhteistyötä taiteellisessa työssä. Hyvän taiteellisen käytännön edellytyksenä on avoin dialogi ja yhteisymmärrys kaikkien osallisten välillä. Lisäksi jälkikäteinen eettinen arviointi syventää ymmärrystä ja parantaa toiminnan laatua. Vapaus ilmaista itseään ja tulla kuulluksi ovat keskeisiä osia yhteisöllisessä taiteessa, mutta niiden toteutuminen riippuu toimintaympäristön eettisestä kehyksestä. Eettiset periaatteet ohjaavat taiteen tavoitteita, aikomuksia ja työtapoja. Taide vaikuttaa ihmisiin, ja taiteilija on vaikuttaja, jonka työstä seuraa muutosta. Eettisyys ohjaa toimintaa vapaassa tilassa, jossa keinot ja inhimillisyys kohtaavat. Eettisyyden arviointiin kuuluu taiteilijan itsearviointi sekä dialogi toimintayhteisössä henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa. On tärkeää ymmärtää, mitä ollaan tekemässä ja kenelle taiteelliset tuotokset kuuluvat.

Yhteisötaide ja sen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle -antologiassa (Kantonen & Karttunen 2021) kuvataan yhteisötaiteen ja osallistavan taiteen tekijöiden keskuudessa käytyä eettistä keskustelua niin vuorovaikutuksen etiikan kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkin osalta. Yleisö joutuu esimerkiksi miettimään asemaansa uudella tavalla, kun konsertissa kuuntelijan rooli vaihtuukin esiintyjäksi. Tällöin keskusteluun nousee kuka tai ketkä mainitaan esiintyjiksi? Johanna Lecklin (2018, 268) kysyy: ”Miten tekijän ja osallistujien välinen valtasuhde ilmenee? Kuka on teoksen tekijä, jos sen valmistukseen käytetään yleisön panosta? Ensimmäisen jatkotutkintokonserttini konserttiohjelmassa olin maininnut esiintyjien kohdalla myös yleisön: ”Yleisö, 5-kieliset kanteleet, äänimaisemat, laulu”. Yksi reflektioryhmäni jäsen kertoi tämän koskettaneen häntä ja tuntuneen hänestä erityiseltä ja liikuttavalta. Päädyin samaan tiedottamiseen toisenkin konsertin yhteydessä.

Osallistavan taiteen parissa on käyty aktiivista eettistä keskustelua niin vuorovaikutuksen etiikan kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkin osalta jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. 1990-luvulla tapahtunut sosiaalinen käänne (social turn) on nostanut toisen kunnioittamisen, erilaisuuden tunnustamisen, perusvapauksien suojelun ja huolen ihmisoikeuksista esille. Kehitystä on kuvattu myös eettiseksi käänteeksi (ethical turn), jossa omantunnon ja velvollisuuden, tunnustamisen ja kunnioituksen, oikeuden ja lain kysymykset ovat palanneet taidetyöskentelyn, jos eivät keskipisteeseen, niin ainakin melko lähelle sitä.

Vuoden 2024/2025 näkökulmasta katsottuna sosiaalisten ja eettisten arvojen listaan liittyy vahvasti myös ekososiaalinen näkökulma. Parhaillaan on menossa ekososiaalinen käänne. Ekososiaalinen sivistys ja oikeudenmukaisuus sekä globaalit ekologiseettiset arvot: vastuullinen maailmasuhde, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys, ovat minulle tärkeitä arvoja taitelijatutkijapedagogina ja ihmisenä.

Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden taustalla on ajatus, että sekä sosiaalisilla että ekologisilla ongelmilla, kuten rasismilla ja ilmastonmuutoksella, on yhteiset juurisyyt. Myös nykytaiteen keskusteluissa eettinen kietoutuu paitsi sosiaaliseen ja kulttuuriseen, myös ekologiseen. Ennakkoluulottoman ja improvisoivan taiteen tekeminen tai kokeminen mahdollistaa heittäytymisen tuntemattomaan, mikä voi avata uusia tapoja ymmärtää maailmaa.

Ajatus ihmiskeskeisyydestä ja ihmisestä luonnon yläpuolella luontoa halliten on alkanut murtua länsimaisessa ajattelussamme. Alkuperäiskansoilla ihmistä ei eroteta luonnosta ja ympäristöstä, vaan ihminen, yksilöllisesti ja yhteisöllisesti koettuna on erottamaton osa sitä. Ennen konserttia kirjoitin esitarkastusmateriaaliin, että ”näyttelyn alkuperäiskansojen ja heidän tekemiensä yhteisötaideteosten avulla saatamme päästä kokemaan alkuperäiskansojen luontosuhteen syvyyttä. Oma taiteentekemisemme sen äärellä saattaa auttaa meitä ymmärtämään maailmaa paremmin”.

Vaikka muiden kulttuurien jakaminen ja kokeminen on rikas osa ihmiskokemusta, se pysyy ongelmallisena, jos kahden kulttuurin välillä on valta-asetelmien epätasa-arvoa. Tärkeä osa kulttuurisen omimisen määritelmää onkin juuri valtasuhteiden epätasapainossa. Usein korostetaan vain sitä, että jotain otetaan toisesta kulttuurista, mutta olennainen osa omimista on, että valta-asemassa oleva kulttuuri ottaa heikommalta, mikä lisää eriarvoisuutta ja marginalisointia. Tämä dynamiikka tekee kulttuurisesta omimisesta moraalisesti väärän.

Miten osaisin asettaa oman taiteen tekemisen praktiikkani minulle vieraan kulttuurin taiteen kohtauspintaan? Entä ne kaikki muut ihmiset, kanssamuusikot ja yleisö, jotka osallistuvat konserttiin? Mitä turvallinen ja rohkea tila tässä konsertissa tarkoittaa? Miten se voidaan toteuttaa? Hakemalla tietoa, keskustelemalla! Täydellistä tietoa ei ole, on vain oppimisen jatkuva matka!

Lähteet:

• Arya, R. 2021. Cultural appropriation: What it is and why it matters? Sociology Compass, e12923. https://doi.org/10.1111/soc4.12923
  
• Bishop, C. 2012. Artificial Hells. Participatory art and the politics of spectatorship. London/Brooklyn: Verso.
  
• Foster, R., Mansikka-aho, A. & Salonen, A.O. 2022. ”Ekososiaalinen sivistys osallistumisen, vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen pohjana.” Teoksessa N. Hienonen, P. Nilivaara, M. Saarnio & M.-P. Vainikainen (eds.) Laaja-alainen osaaminen koulussa: Ajattelijana ja oppijana kehittyminen. Helsinki: Gaudeamus, 204–2017.
  
• Foster, R. 2022. Ekososiaalinen näkökulma. Teoksessa Anttila, E. (toim). 2022. Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58, URN:NBN:fi-fe20201221101868
  
• van Griethuysen, P. Pascal 2016. 3 minutes, 3 messages: The Eco-Social Turn and the Challenge of Coherence https://www.youtube.com/watch?v=OW3fMdC4QDg
  
• Houni, P., Turpeinen, I., Vuolasto, J. Uudistettu (2021). Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus.
  
• Juntunen, M-L. & Partti, H. (toim.) 2023. Musiikkikasvatus muutoksessa. DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 20. Helsinki: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
  
• Kaitavuori, K. 2021. Sopimisen etiikasta. Osallistavan taiteen haasteet taiteen tuottamisen ja esityksen käytännöille. Teoksessa Kantonen, L. ja Karttunen, S. Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Kokos julkaisuja 10. (s. 351–370). Helsinki: Taideyliopiston Teatterikoulu.
  
• Kelaher, M., Berman, N., Dunt, D., Johnson, V., Curry, S., Joubert, L. 2012. Evaluating community outcomes of participation in community arts: A case for civic dialogue. Journal of sociology (Melbourne, Vic.), 50(2), 132–149.
  
• Lecklin, J. 2018. Esitettyä aitoutta. Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta. Kuvataiteen tohtorintutkinnon opinnäyte. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
  
• Martin, M. 2021. Aina uudesti syntyvä hetkellinen yhteisö –Taiteilija-tutkijan tempoilua institutionaalisessa tutkimuskehyksessä. Teoksessa Kantonen, L. ja Karttunen, S. Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Kokos julkaisuja 10. (s. 129–160). Helsinki: Taideyliopiston Teatterikoulu
  
• Peltonen, M 2022. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luontokato/alkuperaiskansoilla-paljon-tietoa-luontokadon-torjumisesta-miten-saisimme-sen-kayttoon
  
• Suoni tutkimusyhdistys. https://www.suoni.fi/musiikintutkijat-yhteiskunnassa
  
• UNRISD FLAGSHIP REPORT ( UNRISD) 2016. Policy Innovations for Transformative Change the United Nations Research Institute for Social Development. https://cdn.unrisd.org/assets/research/projects/flagship2016_fullreport.pdf

Sisennykset ovat päiväkirjamerkintöjäni